Rehellisesti sanottuna

Jos minulta nyt kysyttäisiin, että mitä kuuluu, niin voisin ihan rehellisesti vastata, että paskaa. Töissä hoitolasten paskaa ja kotona 8,5 viikkoa vanhan koiranpennun paskaa.

Blogin ensimmäinen kuvaton postaus, arvaatte ehkä aihealueesta miksi!

Tällä viikolla

- Ääni lähti
- Samoin poskihammas
- Räkää tuli
- Yskiminen tuli
- Saikutin kaksi päivää viikosta

+ Allekirjoitin vakituisen työsopimuksen!!!!
+ Tyhjensin säästötilini sitä varten, että huomenna eräs 8 viikkoinen pallero saadaan kotiin
+ Työpaikan muksut nyt vain on todella hellyyttäviä

Huomenna vedän mekon päälle, korkkarit jalkaan ja hatun päähän, hyvästelen ihanan luokkani ja pillitän

Suvivirrelle. Iltapäivällä saan valkoisen palleroni kotiin ja huomaan mitkä kaikki tärkeät tavarat olen unohtanut piilottaa ylähyllyille. Ei niin pahaa etteikö hyvääkin vaikka miinuslista on pidempi, ovat plussat hurjan paljon suurempia. 

Kuvat työpaikan omenapuusta ajalta ennenkuin tämä kuolemantauti iski ja tein muutakin kuin nukuin 15h/vrk.

Ei itketä lauantaina!

Eilinen oli Rovaniemeltä Helsinkiin liftanneita kavereita, tyhmää diabetesläppää, kolmeksi kuukaudeksi Saksaan lähtevän hyvästelemistä ja kaunista Eiraa, pus!

Aamuisin

Oon vuosikausia syöny aamuisin leipää, yleensä ruisleipää. Viime vuosina vieläpä samaa merkkiä, aamusta toiseen, voita päälle ja kalkkunaleikettä, kupillinen kahvia kaveriksi.

Nyt kuitenkin olen opetellut syömään muutakin, mitään hirveän vaativaa en kykene tekemään, sillä olen nukkumisen jäljiltä suhteellisen jumissa. Joten olen kehitellyt aamupalan, johon tulee turkkilaista jogurttia maun ja nälän mukaan, purkkiananasta puolikas purkillinen, jotain kuiturouhe-juttua (olen heittänyt purkin pois enkä kuolemaksenikaan muista mitä tuo on oikealta nimeltään) 1,5 teelusikallista sekä juoksevaa hunajaa päälle. Asettele aluksi hyvin esteettisen näköisesti kaikki kauniiseen kippoon, sen jälkeen sotke mössöksi ja vetele ääntä kohti. Nom!

Tänä aamuna mukaan pääsi jääkaapissa nököttävät mansikatkin! Eri variaatioita saa toki iskemällä sekaan kiiwiä tai passionhedelmää tai jos ei ole yhtä ronkeli kuin minä niin banaania, omenaa, appelsiinia... Mikä hedelmä nyt omia makunystyröitä miellyttääkään.

Sunnuntai-fiilis

Tänään olen lähinnä maannut sängyssä ja tuijotellut ikkunasta pihalle, aika matelee ja ajatukset kiertää samaa kehää. Kello voisi olla jo vaikka yhdeksän, että saisi alkaa hyvällä omatunnolla nukkumaan.

Okei, kävin myös lenkillä, katsoin Elementarya, Game of Thronesia ja Communitya mutta silti aika matelee, odotan vain nukkumista.

Se on se sunnuntai-fiilis.

Miniloma

Neljän päivän vapaat tuntui kunnon lomalta kun yhtenä päivänä kävi sukulaisia, toinen päivä kului Poriin ja takaisin ajaessa ja kolmantena oli loistavaa viihdettä! Sunnuntai-iltana työkaverille viestiä laittaessa tuntui kuin näkemisestä olisi ollut ikuisuus, tehokas irtiotto siis. Kyllä silti se kesäloma siintää mielessä, olen ollut nyt töissä viime kesäkuusta asti, vähän alkaa jo painaa. Toisaalta ei saisi valittaa, pitäisi olla kiitollinen että sitä työtä on, eikös?       

Tämä vietiin Jukulle tuliaisiksi, herra oli aikalailla samaa kaliiberia lelun kanssa, heh. 

Lauantain viihdykkeet eli pitkään nautittu aamupala ja illalla stand-uppia.

Ja sunnuntain turhakkeet. 

Mites muilla, oliko neljän päivän lomat vai olitteko ahkeroimassa perjantaina?

Juku

Tänään ajeltiin Poriin katsomaan tälläistä pikkududea, joka muuttaa meille ensi kuun alussa!

Söpö herraherranen vai mitä?

The tattoo

Lokakuussa marssin neulan alle ja nyt mun vasenta kättä koristaa unisieppari. Nykyään tuntuu siltä, kuin se olisi aina ollut siinä vaikka nuin näkyvä paikka vähän arvelluttikin aluksi. Ajatus sai siksi kypsyä vuoden lahjakortin hankkimisen jälkeenkin. Kokonaisuudessaan idean syntymisen jälkeen harkitsin kaksi vuotta ennenkuin olin varma ja päivääkään en ole katunut!

                        Samana päivänä kun oli lisäilty vielä vähän väriä kuvaan.

7kk kuvan ottamisen jälkeen.

Tatuoinnit - hell yeah vai nononoNO?

Going to McDonald's for a salad is like...

Nom!

True katu-uskottavat mimmit vetää lounaaksi sushia, meikä nakkikeittoa. Eikä harmita yhtää!

Epäasu

Halusin näyttää mun loistavaa yhdistelyä (ööö, mintunvihreetä mintunvihreeseen, yay mikä mielikuvituksen riemuvoitto!) mutta naama ei suostunut yhteistyöhön eikä kamera tarkentamaan.

Että ens kerralla sitten paremmalla tuurilla?

Uupsie!

Kuinka monta yritystä tarvitaan, että saa haavansa päälle laastarin?

Nähtävästi kolme...

Asu makrona

Pitsiä, mustaa, hopeaa ja sotkunuttura. Ostin koon 35 mintunvihreät rakkaudet, joista en ole ihan varma osaanko niitä mihinkään yhdistää. Työkaverit haukkuivat gootiksi perjantaina, selkeät traumat siis jäi! Ensimmäiset värikkäät kenkäni varmaan kymmeneen vuoteen, hyvä mie.

Pimeys / valo

Asiaa tikusta... tai siis kellosta

Joskus lapsena minulla oli kello, muistaakseni vaaleanpunainen. Sitä oli kamalan vaikea käyttää, varsinkin kun isot tytöt kertoivat, että sen pitää olla vasemmassa kädessä. En osaa käyttää vasenta kättä mihinkään, haarukankin asetan oikeaan, muuten ruoka ei ikinä päätyisi suuhun asti.

Kellosta jäi traumat ja mielikuva siitä, etten sellaista osaa käyttää. Moniin moniin vuosiin en osannut kelloa kaivata enkä oikeastaan mieltänyt mitään kelloa kauniiksi. Törmäsin kuitenkin Annin blogipostauksessa hopeaan kelloon, jossa oli musta tausta joka miellytti silmääni ja kommenteista urkin tietooni ostamispaikan. Tänään sitten Itiksessä poikaystävää odotellessa sattui kyseinen liike eteeni, roimat alennusprosentit viettelivät minut - ja tadaa, näin minusta tuli kellollinen nainen! Kello on tosin erilainen kuin alkuperäinen ihastukseni, mutta idea on sama.

Vasempaan käteen en sitä vieläkään osannut laittaa, juntisti sitten oikeassa sitä pitelen ja ehkä jossain vaiheessa opin ettei se ole pelkkä koru vaan siitä näkee sen kellonajan! Riippuvuussuhteeni iipposeen on vaakalaudalla (nooot, kyllä Bejeweled siitä huolen pitää)!

Fisui!

Oululainen 2-7 miehen trio! Rovaniemen Kauppayhtiöllä, iipposen (iPhonen siis) kamera ei oikein pärjää hämärässä, harmi!

Tämmönen möhkäle plus takakansi tulee siis kiinni iPhoneen (4s, jos jotain kiinnostaa).

Ready. Set. Go!

Vappu, blaah! En jaksa innostua näistä "pakko olla hauskaa"- juhlista. Katson Ellie Gouldingin livekeikkaa ja kieriskelen girlcrusheissani, upea nainen!!

Muuten olenkin tänään lähinnä ihmetellyt jouluvalojen tuomaa tunnelmallisuutta makuuhuoneessa, käynyt lenkillä ja vihjaillut lomailevalle poikaystävälle että ihan yhtä sotkuista täällä on palatessaan kuin lähtiessäänkin, naiseksi oon suhteellisen sika, hehs.